Vuonna 1994 alkanut Pirkan hiihtojen kiertäminen päättyi 6.maaliskuuta pitkään jahdattuun podium sijaan 3. sarjassa M50, ajalla 4:40:22.
Edellisestä Pirkan hiihdosta oli kulunut 12 vuotta, jolloin isäntä siirtyi huoltojoukkoihin ja Riitta vaimo hoiti hiihtämisen 😊
Edellisen kerran kisa tuli kierrettyä ”räkä poskessa” vuonna 2009, jolloin kisa päättyi kolmannen kerran peräkkäin sijalle 4. ajalla 4:33:40. Tuo hiihto oli samalla 10. Pirkanhiihto.
Tämän vuoden Pirkkaan valmistautuminen alkoi hyvien olosuhteiden ansiosta jo marraskuussa ja Pirkkaan osallistumisen into alkoi nousta pitkin hiihtokautta hyvin sujuneen harjoittelun siivittämänä. Asian lukitsemiseksi piti osallistumishaaveet ihan julkisestikin julistaa, ettei tulisi aikomustakaan perääntyä. Treenikaverien kannustamana projektia vietiin eteenpäin ja tuki oli vahvaa!
n. 1100km hiihtoharjoittelun siivittämänä sunnuntaiaamuna huoltomies Elias Viitakosken kanssa retkikunta ajeli Niinisaloon jälki-ilmoittautumiseen. Kiva pieni kisajännityskin hiipi kokeneen latusankarin puseroon.
Kamppeet ojennukseen ja lähtöviivalle eturiviin 😉 No, piti kumminkin antaa se eturivin paikka Antti Ojansivulle, joka maajoukkuetouhuissakin on ollut mukana vielä edellisillä kausilla. Joonas ja Juha Ylikahrikin olivat kotiseuraa edustamassa ja lähtivät ihan lähityntumassa matkaan.
Nätti startti kaikin puolin ja väki varoi sauvojen rikkomista. Kaikki mitä järkevästä vauhdinjaosta oli etukäteen mietitty, niin hävisi mielestä välittömästi matkaan päästyä. Eikun siihen saman kärkiryhmän hännille vaan mitä Antti vetää🙈 Kivasti se alkumatkan 5km menikin pää punaisena ja sykkeet tapissa. Onneksi järki voitti parin muun veteraanin kanssa ja otettiin pari napsua vauhdista pois. Kuninkaanlähteen huollossa oltiin silti vain n. 100m sen kärkiryhmän perässä ja ensimmäinen kymppi meni 26:30. Vauhti oli siis aivan hurjaa!
Alkoi sitten takaa tulla hieman maltillisemmin lähteneitä hiihtäjiä mukaan ja osa ohikin. Jämillä oltiin 18km kohdalla kaikkien aikojen ennätysvauhtia 48min. Siinä mietittiin mitä tästä tulee? Uusi juomapullo Eliakselta vyölle ja kohti seuraavaa välietappia.
Päätös omasta vauhdinjaosta oli tässä kohtaa jo vahvasti hiipinyt mieleen ja hiihdon taloudellisuuteen panostaminen, jotta loppukin menee paremmin kuin ryömimällä eteenpäin.’
Keli oli alkupäässä vauhdikas, mutta reitin edetessä vaihteli melkoisesti. Varpeen ja Vatulan (juomahuolto) välissä olikin kohta, jossa sukset eivät toimineet kovinkaan hyvin pari kilsaa. Joonas tulikin takaa vilkku päällä ja paineli muun ryhmän kanssa hiljalleen horisonttiin (mies tiesi kuntonsa ja sanoikin olevansa Teivossa ennen Heinosen poikaa 😊). Metsästä pois päästyä alkoi taas luistaa ja porukka alkoi tulla selkä edellä vastaan, mutta 30m ennen saavuttamista sai oppitunnin, miten ryhmä laskee alamäkeen karkuun. Ero oli taas sama 60-70m ja hiihto jatkuikin soolona 30km rajapyykiltä ihan seuraavat 30km ajan Lintuharjulle saakka!
Puolivälin patsaalle meni aikaa 2h6min. Se oli vain 2min hitaammin kuin 2007 ennätyshiihdossa. Nyt oli jo toiveita ihan hyvästä lopputuloksesta. Kyröskoskella tuo mainio mainio huoltomies oli taas sovitussa paikassa ja kello näytti 2h27min. Ei lähtenyt juoksu käyntiin. Piti ensin opetella kävelemään ja sitten vasta pientä hölkkää kohta uutta latua. Meni Eliaksen avustamana 2 minuuttia roskien siivoamiseen monojen pohjasta, että sai siteet kiinni. Yksin olisin ollut hukassa!!!
Vielä maalissa oli kolme kiven palaa monon urissa ja kiusasivat sitten koko loppumatkan muuttaen jalkakulmaa hieman.
Lintuharjulla oli 300m pätkä, josta joku puupää isäntä oli poliisinkin kehoituksista huolimatta poistanut lumet kokonaan. Järjestäjät olivat sinne hieman saaneet lunta kolattua ja hiihtämällä kieli keskellä suuta pääsi jääkentästä läpi.
Nyt alkoi mielessä jo kovasti pyöriä, että mikähän se sijaluku oli Kyröskosken väliajoissa. Ei voinut millään tietää montako oman sarjan miestä on edellä. Ei montaa ainakaan.
Sain n. 6km ennen Kyröskoskea taakseni naisten sarjan hiihtäjän, joka sitten jossain kohtaa halusi lisää vauhtia, niin siirtyi keulapaikalle. Siinä sitten rimpuillen peesissä ihan sinne jyrkkään laskuun, jossa huutoa perään, että varotaan kaatuneita pertsanhiihtäjiä. No yksi kaveri sitten kaatuikin 40m edessä, kun vauhtia vähintään 50km/h. Naishiihtäjä teki akrobaattisen väistön ja veteraanihiihtäjä samaa uraa ohi kumpikin kaatumatta. Se oli todella likipiti tilanne 🙉
Elias antoi ennen Rokkakosken nousun alkua taas uuden pullon matkaan ja sitten kohti mäkiä. Nyt tuli tieto, että sijaluku oli 2. Tämä antoi uutta uskoa mahdottoman mahdolliseksi tekemiseen, olisiko podium paikka vihdoin otettavissa. Mutta Rokkakosken päällä oli mies aivan köysissä. Se ettei ole vaativissa maastoissa hiihtänyt ja kouluttanut ”nousulihaksia” tarpeeksi alkoi tuntua todella raskaan lihasväsymyksenä. Kun baana oli paikoin hyvin haastavaa hiihtää eikä suksea saanut liukumaan, niin matka alkoi todella painaa. Väli Rokkakoski-Pentinmaa olikin yhtä via Dolorosaa😐 yksi nuorimies tarjosi peesiä, mutta veteraani vastasi ”en tuu” 😊
15km maaliin. Ei tuntunut lyhyeltä matkalta. Uusi seuralainen taas VT3 alituksen jälkeen. On varmasti M50 sarjalainen. Nyt alkoi kisa. Siinä sitten jutustellen Julkujärvelle, mutta kilpaveljen mentyä huoltopöydän viereen, urku auki ja tyhjät kädet sekä voimattomat jalat laulamaan täysillä. 10km kilpahiihto edessä, nyt mitataan psyykettä ihan todella. Ero pysyi 50m mittaisena, ei kutistu, nyt kasvaa hieman, 100m ero, nyt homma sujuu, tekniikka kasassa, hyvä latupohja, ei saa koittaa loikkaa tuohon nyppylään ettei kramppaa taas.
Vilkaisu taakse. 3 hengen ryhmä lähestyy. Jaksa nyt äijäparka vielä 5km maaliin. Tulee valtatien ylitys, lasku ja jyrkkä mäki. Laskevat ryhmällä kiinni. Ankkakävelyksi meni, mutta niin muillakin, ei tässä suksi liu’u lainkaan. Saivat kiinni, siinä peesaavat. Meni kilsa ja 3km ennen maalia kaverit ohi. Ei taida olla M50 sarjalainen tuo kaveri, näyttää nuorelta. Väsyneenä itselleen valehtelee. Menköön sitten en saa kiinni. No pääsin taas ihan peesiin. Taas kiristävät, ei pysty. Takaa tulee joku. Onko susi vai ihminen. Nyt pitää takoa kaikki mitä näistä jo narunpätkiksi menneistä käsistä irtoaa. Kilsa vielä, ei saa kiinni. Hyvät vauhdit laskuun ja loppusuora. Ei kiriä tarvita, vai tarvitaanko? Pysy vaan pystyssä. Kuuluttaja huutaa Porin Tarmo Triathlon Kai Heinonen M50 sarjan kolmas!!! Nyt tuli pieni hymykin viileisiin poskiin.
Oli se kaveri sitten samaa sarjaa. Ei voinut mitään. Lähtöportti ajanotto oli tehdä temput nettoaikojen muodossa. Takaa lähteneet olivat käynnistäneet ajanoton Heinosen poikaa myöhemmin ja reaalitilanne ei kerro totuutta sijoituksesta. Vasta maali kertoo. Sijat 3-6, 20 sekunnin sisällä. Ei tullut turhaan riehuttua. Neljänneksi tuli ampumahiihdon olympiamitalisti Helsingistä. Vasen silmä on saanut matkalla jonkin sumun päälleen, ei oikein näe hyvin. Jalat painaa kauhiasti. Olipa retki 😅
Joonas Ylikahri 4.28 ja yleisen 14